Kirkkonummi - asuinpaikasta kotipaikaksi

Verkkonummi.fi - Kirkkonummi
Etusivu Blogit Muumimamma Ei saa kiusata!

Blogit

Tervetuloa pitämään blogia, jos olet kirkkonummelainen tai sinulla on jokin sidos Kirkkonummeen.
Jos haluat oman blogin, ota yhteyttä toimitukseen. Yhteystietoihin pääset linkistä sivun alalaidasta.

Ei saa kiusata!

aiheena Uncategorized
  • Kirjasinkoko: Suuremmaksi Pienemmäksi
  • Lukukertoja: 2342
  • 0 kommentti
  • Seuraa kirjoitusta
  • Tulosta
  • PDF

 

Lasten välisen suhteet osaavat olla toisinaan vaikeita. Joskus siinä mittakaavassa, että ne levittäytyvät ylitsepääsemättömänä muurina myös vanhemman eteen ja maailma näyttää mahdottomalta ja pysähtyneeltä. Kaikesta kuitenkin selvitään ajan myötä, mutta valitettavasti kiusaaminen nousee aina uudelleen tapetille silloin tällöin.

Kiusaamisella tarkoitetaan sitä, että joku lapsi joutuu toistuvasti kiusaamisen kohteeksi. Ei kerran, kaksi tai kolme, vaan useita kertoja. Kiusaajia voi olla yksi tai useampia. Kiusaaminen voi olla esimerkiksi tönimistä, lyömistä, haukkumista ja pilkkaamista, yksin jättämistä, ilkeitä puheita takanapäin. Tyttöjen ja poikien tavoissa kiusata on eroja : kun poika menee ja huitaisee, tyttö usein satuttaa toista lasta paljon huomaamattomammin, sanallisesti.

Kiusaamisesta taas ei ole kysymys silloin, kun kaksi keskenään tasaväkistä lasta riitelee tai tappelee keskenään - sellaista sattuu, eikä sitä pidä sotkea varsinaiseen kiusaamiseen. Kiusaamista eivät myöskään ole satunnaiset, milloin keneenkin kohdistuvat hyökkäykset. Kiusaamista on se, että yhdelle ja samalle lapselle aiheutetaan toistuvasti pahaa mieltä.

 

Muistan elävästi, miten tutustuin kiusaamiseen ensimmäisen kerran. Elettiin esikoisen neljännen luokan kevättä, ja hän oli innoissaan lähtenyt mukaan pesiskerhoon. Eräänä iltana, tuon pesiskerhon jälkeen, istuimme päivällisellä. Esikoinen vaikutti apealta, eikä ruoka oikein maistunut. Kyselin, mikä hänellä on hätänä ja kertominen oli tuskallisen hidasta ja vaikeaa. Kun tarina kokonaisuudessaan pitkään jatkuneesta kiusaamisesta, niin koulussa kuin tuolla pesiskerhossa, tuli puuroisena lapsen suusta ulos, olin tyrmistynyt ja järkyttynyt. Se jysähti kuin veitsi pöytään, ilman ennakkovaroituksia, viiltäen syvälle ja suoraan. Minä en ollut tiennyt enkä edes aavistanut mitään siitä, mitä lapseni oli joutunut jo pitkään kokemaan. Sydämeni tuntui kutistuvan rinnassani. Olin pohjattoman surullinen ja edelleen nämä muistot saavat kyyneleet silmiini. Surun vierellä kulki paljas viha kiusaajia kohtaan, miten joku voi? Miten joku kehtaa? Seuraavana aamuna soitin itku kurkussa rehtorille ja opettajalle ja koululla alkoi tapahtua. Kiusaajat saivat puhuttelun ja viestin kotiin. Lämpimät ajatukseni ja kiitokseni vielä vuosienkin takaa tälle luokanvalvojalle, joka otti asian vakavasti ja hoiti sen erinomaisen hienosti kuntoon. Lapsi sai jatkaa koulua ja pesiskerhoaan rauhassa ja hyvillä mielin.

Sittemmin olen ollut kiusaamisen kanssa tekemisissä myös muiden lasteni osalta. Heitä on kiusattu ja myös he ovat kiusanneet. On vaikeaa sanoa, kumpi rooli on vanhemmalle raskaampi: kun lapsi kiusaa vai kun lapsi on kiusattu. Molemmissa tapauksissa olen ollut yhtä jyrkästi kiusaamista vastaan ja tulen sitä olemaan vastakin. Kaikissa tapauksissa olen tuntenut sydänjuuriani myöden surua siitä, että lapseni on kiusattuna paha olla tai hän kiusaajana tuottaa pahaa oloa muille.

Olen aina korostanut vanhempien roolia näissä tilanteissa. On tärkeää, että vanhempi ottaa vakavasti, kun lapsi kertoo tulleensa kiusatuksi ja samoin sen, että oma lapsi on kiusaaja. Vähättely ei auta ketään, päinvastoin. Se saa kiusatun tuntemaan itsensä arvottomaksi ja kiusaaja saa siitä lisää tuulta purjeisiinsa. Opettajan tai muun aikuisen puuttuminen kiusaamiseen ei yksin auta, etenkin kiusaajan kohdalla siihen tarvitaan ensisijaisesti oman vanhemman tiukkaa puuttumista. Perussääntönä omassa Muumilaaksossani pidän sitä, että elleivät lapset käyttäydy hyvin toisia ihmisiä kohtaan, kotona, koulussa tai Muumilaakson pihamailla, siitä seuraa aina jotain vähemmän mukavaa. Olen antanut kotiarestia, kiikuttanut leluja, pelikoneita ja läppäreitä jäähylle ja evännyt ostoslistalla olevia, lapsen haluamia asioita.

Aikuisten on suhtauduttava kiusaamiseen aikuisina ja auktoriteetteina. On myös ymmärrettävä, mikä on kiusaamisen ja satunnaisen pahanteon raja. Se, että toisen lapsen pipo on pihaleikeissä lennätetty tahallisesti ojaan, ei ylitä vielä Muumilaakson kiusaamiskynnystä. Se, että toinen lapsi kiellosta huolimatta sotkee ulkoleikkien temmellyksessä toisen vaatteet, ei myöskään ole meillä uutisoinnin arvoinen asia. Kun nämä edellämainitut alkavat toistumaan, eri muodoissaan ja useita kertoja, ollaan tilanteessa missä puhutaan kiusaamisesta.

Lapsen on osattava pyytää anteeksi ja sitä on heiltä vaadittava. Vanhempien olisi myös kaikissa tilanteissa ja sisäisestä kuohunnastaan huolimatta kohdattava toisensa aikuisina, jotka vetävät samaa köyttä kiusaamista vastaan. On myös vältettävä satunnaisen kiusaajan leimaamista, sillä jokainen meistä kasvunsa tiellä on tehnyt omat virheensä eivätkä ne tee kenestäkään huonoa ihmistä. Jokseenkin huvittuneena seuraan nuoria lapsiperheitä, jotka ovat vielä siinä sokeassa uskossa etteivät heidän lapsensa tee eivätkä tule tekemään minkäänlaisia virheliikkeitä elämässään, sillä tunnistan heissä Muumimamman vuosien takaisia ajatuksia. Vaikka kullanmuruja kuinka kasvattaa ja rakastaa, on heidän myös tiellään toisinaan eksyttävä - ja löydettävä takaisin.

Elämä opettaa, meitä kaikkia.

Rauhaisaa ja kiusaamatonta kevään jatkoa kuntalaisille toivottelee

Muumimamma

0

Kommentit

  • Ei vielä kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija

Kirjoita kommentti

Vieras torstai, 25 touko 2017

 
Löydä meidät Google+ -palvelusta
Luotu 0.0374 sekunnissa.