Niin kuin moni tietää, olen antanut maksutonta oikeudellista neuvontaa kevätkauden ajan Kirkkonummen pääkirjastossa. Neuvonta jatkuu syksyllä. Yksi ongelma on neuvontailloissa noussut ylitse muiden:

"Jäin leskeksi tässä joku vuosi sitten. Ei, meillä ei ollut testamenttia. Me emme tehneet sitä, koska ei meillä ole kuin tavallinen omaisuus, omakotitalo/rivitalohuoneisto. Kyllä, me omistimme sen yhdessä. Ei, me emme ole tehneet perinnönjakoa, se kun on niin vaikeaa ja raskasta. Minä sanoin perunkirjoituksessa haluavani jäädä asumaan kotiin, ja siinä minä nyt olen. Nyt vaan talonpito on käymässä liian raskaaksi. Haluaisin myydä talon, mutta se ei näköjään olekaan niin yksinkertaista."

Aika monella meistä on perheessään tai suvussaan paikka, jossa on vietetty onnellista aikaa. On mukavia muistoja lapsuuden kesistä, uimaretkistä, ukista ja mummista vielä silloin kun heidän voimansa olivat tallella.

Melkein yhtä monella on kokemuksia siitä, miten vaikeaa seuraavan sukupolven sitten on yhdessä paikkaa hoitaa, miten pienet käytännön seikat ja erilaiset elämäntavat ja -tilanteet tekevät yhteisestä omistamisesta ongelmallista. Useilla on myös kipeänä muistona tuon paikan menettäminen, koska se jouduttiin sitten myymään yhden perillisen kyllästyttyä koko roskaan, ja kukaan muu ei voinut maksaa kyllästynyttä ulos yhteisomistuksesta - tai hinnasta ei päästy sopuun. Myyminen on usein edessä myös silloin, kun joku perillisistä on onnistunut hankkiutumaan niin vaikeaan tilanteeseen, että velkoja on ulosotossa. Lisää surua - jonka edellinen polvi olisi voinut ehkäistä, jos olisi osannut.

Amerikkalaiset television oikeussalidraamat näyttävät vaikuttavan oikeustajuun myös meillä Suomessa. Vallalla on käsitys, että hyvä juristi saa tehtyä mustasta valkean. Lakimiehellä uhataan niin televisiossa kuin todellisuudessakin.

Oman havaintoni mukaan Suomessa lakimiehen puoleen käännytään usein vasta silloin, kun vanhan sananlaskun mukaisesti maito on jo maassa. Odotus on, että juristi korjaa tilanteen. Sitten pettymys on suuri, kun lakimies kertookin, että mitään oleellista ei ole enää tehtävissä. Asiakas epäilee lakimiehen taitoa, ja haluaa toisenkin lakimiehen mielipiteen. Ja seuraavan ja seuraavan. "Onnistuuhan se televisiossakin."

Milloin lakimieheen sitten pitäisi turvautua? Etukäteen, ei jälkikäteen.