Satuin talvella kuuntelemaan telkkarista Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelusta, jossa muudan piispa oli huolestunut epäluottamuksen lisääntymisestä yhteiskunnassamme. Pari viikkoa myöhemmin lääkäreiden henkinen esimies, arkkiatri Risto Pelkonen, luokkatoverini, puhui haastattelussa samasta asiasta, miten luottamuksen katoaminen horjuttaa koko kulttuuriamme.

Kirkkonummen Sanomissa (17.5 2012) kerrottiin, että kunnan Varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta aikoo lopettaa koulujen johtokunnat. Noin vain lopettaa noin puolentoista vuosisadan kulttuuriperinteen! "Johtokuntien tehtävät ovat esittelijän mukaan siirrettävissä lautakunnan tai viranhaltijoiden tehtätäviksi. Koulujen johtokuntien lakkauttamista puoltaa myös se, että päätöksentekoa saadaan näin nopeutettua sekä kustannustehokkuutta lisättyä".

Uutisen sana "myös" on paljastava. Mikä on se varsinainen syy? No tietysti vallanhalu. Siis esittelijän ja lautakunnan. Valta pyritään keskittämään vähintään niin pitkälle, että kukaan päättäjä ei tunne niitä ihmisiä, eikä oikein asioitakaan, joista hän on päättämässä. Silloin koko valta siirtyy byrokraateille, esittelijöille, ja valitsemamme "poliittiset päättäjät" nyökyttelevät päätään.

Helatorstaina posti toi muutaman mielenkiintoisen jutun. Espoon kaupunginteatterin lehdessä Fingerpori teatterinjohtaja Jussi Helminen kirjoitti: "Kulttuuri on elävän, terveen ja hereillä olevan yhteisön katalysaattori. Kulttuuri pidentää ikää ja vähentää sairaanhoitokuluja, sosiaalimenoja, nuorison syrjäytymistä. Se elvyttää yhteisön toimeliaisuutta, synnyttää työpaikkoja, houkuttelee yrityksiä paikkakunnalle ja niille korkeasti koulutettuja työntekijöitä, jotka viihtyvät asuinkunnassaan. Kulttuuriin sijoitettu euro tuo takaisin kaksi, tutkimusten mukaan."