Arkisto
Kirkkonummi. Raija Vahasalon hymyilevät kasvot tulevat vastaan lehtien sivuilla ja Kirkkonummen kaduilla. On vaikeaa uskoa, että noin iloista ihmistä ärsyttää ylipäätään mikään, mutta kyllä ärsyttää. Kolme kautta eduskunnassa ollut Vahasalo on harmissaan esimerkiksi siitä, että eduskunnassa tehty työ menee hukkaan, jos kunnissa ei aina noudateta lakia ja asetuksia. Kyse ei ole välttämättä siitä, että kunnat toimisivat tieten tahtoen vastoin ohjeita: lainlukutaito vain on välillä kovin puutteellinen.
Sivistysvaliokunnan puheenjohtajaa harmittaa muun muassa se, että kunnille annettua, korvamerkittyä rahaa käytetään muuhun kuin mihin se on tarkoitettu. Esimerkiksi opetusryhmien pienentämiseen on myönnetty kunnille rahaa avokätisesti, mutta silti ryhmäkoot kasvavat. Myös Kirkkonummen opetustoimi sai tätä rahaa yli 450 000 €, mutta jostain syystä esimerkiksi Kirkkoharjun koulun ryhmäkokoja jouduttiin syksyllä kasvattamaan huomattavasti edellisvuodesta rahanpuutteen vuoksi.
Eksyneet rahat eivät Suomessa onneksi päädy kenenkään taskuun. Eduskunnasta käsin tilanne on kuitenkin turhauttava: kun johonkin epäkohtaan halutaan puuttua ja siitä säädetään asetus ja varataan rahaa asetuksen toteuttamiseen, on ikävää, ettei eduskunnan tahto toteudu tiedonkulun ongelmien vuoksi. Kunnat saattavat olla paitsi liian leväperäisiä, myös liian tiukkoja: joitakin säädöksiä noudatetaan huomattavasti joustamattomammin kuin lainsäätäjä on tarkoittanut.
Raija Vahasalo muutti Kirkkonummelle vuonna 1985. Hän toimi ensin musiikkiluokan opettajana Kirkonkylän koulussa ja myöhemmin Gesterbyn koulun rehtorina ennen kuin hänet valittiin eduskuntan vuonna 1999. Sivistys ja koulutus on hänelle tärkein painopistealue: hän on ollut sivistysvaliokunnan varajäsen 1999 - 2003, jäsen 2003 - 2007 ja puheenjohtaja vuodesta 2007 lähtien.
Opetusta pitää päivittää jatkuvasti, koska sen on seurattava yhteiskunnassa tapahtuvaa kehitystä. Itse asiassa koulun pitäisi osata ennakoida ja nähdä tulevaisuuteen, sillä tämän päivän koululaisten on käytettävä koulun tarjoamia tietoja työelämässä vielä kymmenien vuosien kuluttua. Uudistusten keskellä Vahasalo haluaa kuitenkin valvoa, että suomalaisen koulun arvot ja ydintehtävät pysyvät muuttumattomina ja sitä että koulutus on arvo sinänsä ja että sivistystä tuetaan siiloinkin, kun se ei suoraan palvele talouselämää.
Konkreettisia tavoitteita seuraavalle vaalikaudelle Raija Vahasalolla on useita: Varhaiskasvatuksen hallinto pitäisi siirtää sosiaali- ja terveysministeriöltä opetusministeriölle. Kunnissa esiopetus on jo osa opetustointa, mutta rahoitus tulee edelleen STM:ltä. "Esikoulu on ensimmäinen askel oppimista, ei sosiaalipolitiikkaa." Varhaiskasvatuslain uudistaminen on edessä päivähoitolain kokonaisuudistuksen osana.
Perusopetuksen kehitys ja rahoitus on myös jatkuvasti ajankohtainen aihe. Ensi vaalikaudella on kuitenkin ennen kaikkea lukion vuoro: kaikkia muita kouluasteita on jo uudistettu, mutta lukiot ovat saaneet pärjätä omillaan. Lukiolakia on uudistettava siten, että lukio-opetus palvelee aikuistuvia nuoria mahdollisimman hyvin ja tarjoaa riittävästi tietoja ympäröivästä yhteiskunnasta ja eri aloista.
Korkeakoulurahoituksen uudistamistyö on vielä kesken. Nyt valtio maksaa yliopistoille perusrahoituksen, minkä lisäksi yliopistot voivat kerätä yksityisrahoitusta, johon valtio vielä maksaa vastinerahaa. Vahasalo haluaa, että rahoitus on suhteessa opetuksen laatuun, koulutuksen vaikuttavuuteen ja opiskelijoiden työllistymiseen. Samalla on kuitenkin pidettävä huolta siitä, että myös sellaiset oppiaineet säilyvät, jotka eivät suoraan hyödytä maan liike-elämää.
Opintotuki olisi saatava sidottua indeksiin ja siihen pitäisi saada huoltajuuskorotus. Myös keskustelua siitä, miten yliopistojen opiskelijavalinnat järjestetään, pitää jatkaa. Vahasalo ei halua, että pääsykokeista luovutaan: se asettaisi erilaisissa lukioissa opiskelevat nuoret eriarvoiseen asemaan keskenään. Lukion päästötodistuksen liika painottaminen saattaisi sulkea etenemismahdollisuuksia nuorilta,jotka olisivat motivoituneita opiskelemaan.
ATK:n käytössä ja tietoteknisessä osaamisessa Suomi on siirtynyt hyvin lyhyessä ajassa Euroopan kärkisijoilta häntäpäähän. Tietotekniikan käyttöön ja ATK-opetukseen on satsattava kaikilla koulutusasteilla sekä opetussuunnitelmissa että hankintamäärärahoissa.
Koulutuksen lisäksi Raija Vahasalo haluaa kiinnittää huomiota vanhusten hoitoon - niin kuin kai kaikki muutkin eduskuntavaaliehdokkaat. Vahasalon mielestä vanhusten itsemääräämisoikeus on säilytettävä mahdollisimman pitkään. Kotihoitoa on tuettava ja sairaalaan on mentävä vain silloin, kun ollaan sairaita. Muu hoiva ja kuntoutus on tuotava vanhuksen luokse. Tanskassa vanhusten hoito on osattu järjestää ihmistä kunnioittavalla tavalla. Ikäihmisten kunnioittamisessa meillä olisi paljon opittavaa kaikilta muilta Pohjoismailta.
Erityisen raskasta vanhalle ihmiselle on joutua muuttamaan paikasta toiseen: ensin kodista palveluasuntoon, sitten vanhainkotiin ja lopulta terveyskeskuksen vuodeosastolle. Vahasalon mielestä ihanteellista olisi, jos palvelut liikkuisivat ja vanha ihminen voisi elää rauhassa tutussa ympäristössä, jossa hän itse on oman elämänsä herra.
Myös Kirkkonummella laitoshoitoa pitäisi vähentää huomattavasti. Raija Vahasalo ihmettelee myös sitä, miksi Kirkkonummen terveyskeskukseen ollaan suunnittelemassa suurta laajennusosaa, kun vanhoistakin terveyskeskussairaalan laitospaikoista pitäisi päästä eroon. Suuren rakennusprojektin sijaan voimavaroja tulisi keskittää esimerkiksi omaishoidon tukemiseen ja vanhusten kuntouttamiseen.
Raija Vahasalo uskoo, että myös poliitikot tarvitsevat jatkuvasti lisää tietoa ja koulutusta. Muualla keksityistä hyvistä toimintatavoista on osattava ottaa mallia. On myös osattava uudistaa ajattelua maailman muuttuessa, jotta yhteiskunnan kehitys ei pysähtyisi päätöksentekijöiden näköalattomuuteen.
